Siitä huolimatta hiljaisuus täällä blogin puolella rauetkoon hetkeksi, ihan vaan muutaman snap shotin pituiseksi ajaksi, sellaiseksi tuokioksi, että ehditte tsekata tämän lyhyen, kuvallinen raporttini viime päivien kulusta... Elossa ollan! ;)

On tullut poimittua enemmän, kuin muutama päivänkakkara, sotkettua järvivettä...

Luettua valkoisissa lakanoissa...

Syötyä suklaata keltaisissa...

heiluttua, hohotettua ja hiljennyttyä... Valvottua turhan pitkään, herättyä turhan aikaisin, vähennettyä silti kahvinjuontia ja (häpeäkseni) lisättyä Pepsi maxin latkimista...

 Siina sivussa -onneekkaana vahinkona, ehkä- on tullut oltua aika onnellinen. :)

Haleja kaikille, jotka vielä jaksatte sinnikkäästi käydä kurkkimassa kesäuntaan nukkuvaa Taygatea! <3

Myös fanitusta kaipaan. Tiedättehän, sitä villiksi pistävää tunnetta, joka saa teinitytöt kiljumaan konserteissa ja tuhlaamaan kymmeniä euroja koruihin ja teepaitoihin? Sitä juuri. Minusta nimittäin tuntuu, että olen vähän vieraantunut siitä ja -vaikkette ehkä uskoisi- todella haluaisin taas kiljua naurettavasti ja tuhlata kaikki rahani oheistuoteroinaan, sukeltaa hetkeksi piiloon todelllisuudelta. Sitä se -katsokaas- minusta vähän on, fanitus. Ainakin omat joka kesälle tarkoituksen antaneet palvonnankohteeni-milloin Harry Potter, milloin Troy Bolton- olivat juurikin se rakennusaine, josta saattoi kasata muurin itsensä ja ulkomaailman välille, ja eristäytyä hetkeksi siihen kihelmöivään, kuplivaan ja lapsekkaaseen kiintymyksen satulinnaan, jonka kattona oli keräystarravihko ja paaluina kuolonsyöjäfiguurit... Se oli mukavaa ja sitä kesti kesti ehkä 5-luokkaan asti. Sen jälkeen uudet televisiosarjat ja kirjat ovat olleet ihan kivoja, jotkut jopa mahtavia, mutta kuitenkin ohi meneviä kokemuksia. Menetin kiksini ja väristykseni ja laskeuduin muiden ihmisten joukkoon, enkä ensiksi ees huomannut menetystäni. Hiukan surullista, mutta kaiketi kehityskaareen kuuluvaa... 

En tiedä, tulenko enää ikinä hurahtamaan mihinkään niin perusteellisesti, kuin lapsena. Minulla on kuitenkin pätevä -hiukan kaukaa haettu, mutta ihan hyvä- syy, miksi halusin kirjoittaa tänne juuri nyt tämän kilometritekstin menetetystä lapsuudesta. Minusta nimittäin tuntuu, että tänä kesänä, kaikkien tyhjien(no, ei niitä montaa ole) vuosien jälkeen minulla on jälleen yksi pieni idoli! Ei se ihan Harry Potterin veroinen ole, eikä se saa minua kiljumaan, mutta se saa minut hyvälle tuulelle aina törmätessäni sen mainitsevaan tuotteseen ja antaa minulle jotain julistettavaa... Se on banaani, se fanituksenkohde. Taidan todella olla paremman puutteessa, mutta niin se on! Olen ihan rakastunut tuohon keltaiseen, pehmeään raaka-aineeseen- niin proteiinipannareissa, ruisleivällä, jogurtinseassa, kuin pääruoissakin- ja,koska -niin, kuin kaikki fanit- minäkin haluan julistaa ihastustani maailmalle, julkaisen tänne kesän 2015 ehdottoman lempiruokani, banaanicurryn ohjeen! ;)

Kirkkaankeltainen banaanicurry

Tarvitset: 2 keskikokoista, tai 1 1/2 isoa, melko kypsää banaania

sipuli

2 valkosipulinkynttä

noin kahvikupillisen turkkilaista jugurttia

reilu 2 rkl curry jauhetta

2 rkl salsaa

öljyä paistamiseen

tarvittaessa hiukan vettä.

Pilko sipulit ja kuullotta pannulla öljyssä.

Lisää joukkoon mausteet ja jugurtti

Maista, tarvitseeno kastike kenties ripauksen suolaa ja ohenna sitä tarvittaessa vedellä.

Pilko banaanit ja heitä currykastikkeen sekaan.

Hauduttele vähän aikaa... Ja nauti lämpimänä, mieluien valkoisen riisin kera. ;)

Toivon teille kauniita kesäpäiviä, onnistuneita currykastikkeita ja kihelmöintiä mahanpohjaan! <3

Sitä siis syytän, kesäkuuta, suvea. Luulen kuitenkin, ettei postailuni hirveän tiheää edes lumpeiden, varhaisomenien ja elokuunkaan saavuttua ole. En halua ottaa paineita lomallani. Muutaman kerran viikossa voi olla syytä tulla vilkaisemaan, olenko kuhertelultani lomapäivien kanssa ehitnyt julkaisemaan mitään uutta, mutta samanlaista tahtia, kuin arkena ei kannata odottaa. Ei ehdi. Liian moni seikkailu, ystävä ja auringonlasku, jota ei tänne pysty kuvailemaan odottaa!

Tuolta edellä mainitulta kuukaudeltamme voisin kuitenkin niiltä kaikilta kiireiltä nyt ehtiessäin vielä mainita muutaman "kuukauden kivan". 

1. Avokado raaka-aineena leivonnassa - tässä tapauksessa näissä jauhottomissa, tummasuklaahippuja kuhisevissa muffineissa, jotka siskoni teki. Koska itse olen osallistunut vain ihanuuksien eliminoimiseen, enkä tekemiseen, en vielä voi niistä reseptiä jakaa. Vannon kuitenkin vielä kaivavani sen esiin systeristä! 

2. Silmälasit - siis ihan vaan turhmaisesti koristeina, ilman vahvuuksiakin. Omat sirosankaiset ja hivenen pyöreät rillini puen, kun haluan asuuni pienen boheemin vintage-twistin - tai vain nauraa aina kuvajaiseni heijastavan näyteikkunan ohi kulkiessani.

3. No, sitten olisi vielä Lidlin baby banaanit, omenankukat ja auringonlaskut, mutta niitä ei varmaan tarvitsisi ees erikseen mainita...

Ihanaa, hullua, villiä ja rentoa jatkoa! <3 Toittavasti pieni katkoiluni ei ole sammuttanut lukuinnoanne! ;)

Lupailin teille viime postauksessa sadekelien ohella jonkinmoista Juhannus - my dayta... Sellaisen siis tulette saamaan: Muutamalla välikommentilla ja läjällä tunnelmakuvia siivitetyn kertomuksen oman keskikesän juhlani kulusta - aamusta iltamyöhään ja yöhön. 

Niin, kuin sanoin, aloitamme aamusta. Heräsin puoli yhdeksän maissa ja käynnistin aamuni papaijan, sekä muutaman aurinkotervehdyksen voimin. 

Kahvin tuoksun ajaessa porukkaa liikkeelle myös karvaturrimme nousivat nurkistaan. Lorautin omaan kuppiini tilkan soijamaitoa ja vietin hetkosen niitä paijaillen...

Sekä tietysti puhelintani selaillen.

Jo ennen, kuin yöpuku oli ees vaihtunut arkivaatteisiin alkoivat minun ja siskoni jauhopeukalot pyöriä. Juhannuskakun kokaminen käynnistyi ja elikot saivat väistyä pöllyävien jauhojen tieltä.

Mansikkakakun ylijäämistä syntyi myös ruskeitamarenkeja.

Kaakun tultua uunista jätin koristelun systerin huoleksi ja pakenin kävelymatkan päässä tönöttävälle mökillemme.

Siellä odotti mummu uusien hommien kera.

Lopulta tuntien, yhden Pepsi max litran ja satunnaisen napostelun jälkeen koitti aika ottaa aterimet käsiin, lastata lautaselle juhannusherkkuja ja ryömiä johonkin sopivaan soppeen syömään(terassille, nojatuolille, sängylle... Kaikki käy...)! :)

Pöydän antimista ei paljoa kuvattavaa jäänyt.

Aamulla leivotusta kaakustakin vain tämän verran.

Iltapäivä meni hissutellessa, tiskaillessa ja vähän haikaillessa: niitä, jotka eivät tällä kertaa olleet paikalla, lapsuutta ja hellettä. Onneksi tuhjyyden sydämmessä saattoi täyttää syyttelevillä tekstareilla ja vanhan radion rätinällä. Surua myös hukutettiin saunan takana tiskivesiin.

Vähän haikea ja hiljainen, kotoisa, hyvän ruuan ja Pepsi maxin täyteinen juhannusaattomme päättyi perinteisesti kokkoon, puusaunaan ja pyrähdykseen järvessä.

Yöllä soudimme veljeni ja siskoni kanssa kotiin. Valvoin yksin pikkutunneille juoden suklaa - chiliteetä. Ehkä ensi vuonna olen jo jossain muualla, värjöttelemässä festariteltan nurkalla, tai oksentamassa junassa matkalla Berliiniin... Ei sitä tiedä. Rakastan kesäjuhlia oman kotijärven rannalla, rakkailleni leipomista ja mökkimme vanhoja ristikkoikkunoita, kuikan huutoja, lupiineita ja perinteitä. Ne alkavat kuitenkin jo käydä hiukan pieniksi.

Toittavasti teidän juhannuksenne meni hyvin! <3 

Saavuin juuri eilis - iltana kotiin kesäreissulta Helsingistä. Maailmantomujen lisäksi mukaan matkalta tarttui myös tämä tuoksuva pikku paperipussi...

Nysäkkä on peräisin ekokosmetiikkaa myyvästä Lushista, kauneus- ja puhtaushifistelijöiden karkkikaupasta, jonka tuoksu (valehtelematta!) ylettää metrien päähän asematunnelin seinustalta. Oli vähällä, etten raahannut koko liikettä mukaani kaikkien niiden aromien humalluttamana! Ihanasti nimettyjen shampoopurkkien, paperitaskuihin kerättävien kylpypommien ja karramellien tapaan myytävien irtotuotteiden joukusta oli vaikea valita vain muutama helmi kotiin nuuskittaviksi.

Päädyin lopulta ulkomuodoltaan melko vaatimattomaan, mutta tuoksultaan sitäkin herkullisempaan Yuzy&cocoa -suihksaippuapalleroon ja pieneen purnukkaan Sweetie pie - nimistä, koostumukseltaan varsin eksoottista "suihku jellyä". Ominaistuoksuni siis tulee olemaan aika syötävä seuraavaan Stadin reisuun saakka... Ehkä sen jälkeen vuorossa onkin persilja-vihreätee, tai kirsikankukat? Vaikkei näillä ihan koko maailmaa saisikaan pelastettua, niin oman päivänsä ainakin.

Hyvää juhannuksen viettoa! Riittäköön juhlissanne naurua ja iloa ujon Auringonkin edestä! ;)

P.S: Ei niin kovin lämpimän kelin lisäksi ennustettavissa on myös Juhannus - my dai, jota kannattaa tulla vilkuilemaan juhlahumujen hälvettyä! 

Kuitenkin, vaikkei hyväksi todetun sumpin hylkääminen olisikaan mielessä, suosittelen välillä vähän käymään vieraissa ja tutstumaan muihinkin aamujuomiin. Itse otin vapauden testata viimeaikoina lehdissä ryöpytettyä matcha - teejauhetta, jonka sanotaan niin virkistävän, kuhisevan antioksidantteja, kuin laittavan aineenvaihdunnan liikkeelle. Hyväähän tuo oli ja siksipä(ja niistä terveyssyistä, tietenkin) laajennan vähän teidänkin maailmankuvaanne ja pistän suloisesti vihertävän matcha - laten ohjeen kiertoon. :)

Matcha - latte a la Taygaten amatööri barista

Tarvitsen: n. 2dl Soijamaitoa

               1/2 dl kuumaa vettä

                1/2 - 1 tl matcha - jauhetta (omani ostin Punnitse ja säästästä), sekä mahdollisesti matcha - teehyrrän

                hunajaa makeutukseen oman maun mukaan

Lämmitä vesi noin 70 asteiseksi, kaada kuppiin ja vatkaa jauhe sekaan. Vaahdota ja lämmitä maito ja kaada pinnalle. Mausta unajalla ja hörpi. 

Pst: Niinkuin kahvi, tuntuu myös matcha sopivan melkein mihin vain. Esim. leivonnassa hyödyntäessä lopputulos on virkistävä ja söpön vehreä. Itse olen ehtinyt testaamaan vasta muutamaa teelusikallista muffinitaikinaan, mutta selailen jo lehdistä ja netistä innolla uusia ideoita. Toittavasti osa niistäkin päätyy Taygateen! Hyviä jatkoja ja niin kahvi- kuin teehetkiäkin! <3

Viime päivät Taygatessa on ollut hiljaista, oikeastaan täysin elotonta. 

En ole ehtinyt meuhkata, kun on pitänyt vähän selvitellä tätä päätäni ja totutella ruohon tuntuun paljaita varpaita vasten... Nyt viiden päivän lahnailun jälkeen luulen tämän blogiloman riittäneen ja pollanikin hiukan kirkastuneen. 

Noista viidestä päivästä kolme olen tullut lahnailleeksi eräällä pienellä ja sievällä, Lempääläksi kutsutulla paikkakunnalla - ja saanut todeta sen olevan melkoisen mukavaa seutua muutaman ylimääräisen kesäpäivän kuluttamiseen. Tässä kohtaa saatan toki olla hieman puolueellinen - isovanhempani, kun asustavat edellämainitussa kyläsessä. Toki sitä nyt alkaa automaattisestikin tykätä alueesta, jonka on tottunut näkemään lapsuudesta asti taijanomaisena paratiisina ja piilopaikkana, jonne pyrähtää joka jouluksi, lomaksi ja viikonlopuksi ja, jossa odottaa haaleankeltainen, omenapiirakantuoksuinen puutalo ja sen takana - mummun nimeämä - Taikametsä... Myönnän, että nostalgialla ja sukujuurilla on näppinsä pelisää. 

Siltikin, varmasti ihan tunnesiteittäkin Lempäälä on kaunis paikka pysähtyä jaloittelemaan luontopolulle, tai pulahtamaan Pyhäjärveen. Ei se mikään Turku linnoineen ja kylpylöineen ole, eikä Korvatunturi Joulupukinpajoineen. Ei sieltä kumminkaan mitään minun näkökulmastani puutu: Pelkästään keskustan liepeillä sijaitsee jo kolme kirpputoria(ja kaikkien yhteydessä kahvio) ja kaksi ympärivuotista kukkakauppaa, kirjakauppa(jonka muistan aina lapsuuden Percy Jackson - hittikirjojen noutopaikkana<3), leipomo(suosittelen perunapiirakkaa, mutten voisarvea. Aamiaista, tai salaatteja en vielä ole eksynyt mummun pöydän ääreltä testaamaan), uimarantoja, videovuokraamo, otollisia nurmikkoja ja puistoja piknikliinan levittämiselle ja peräti kymmenen senttiä halvemmat Pepsi maxit, kuin lähikaupassa kotona! 

Mainitsin, ettei Lempäälästä löydy Turun mahtikylpylöiden mittakaavaa tavoittelevaa uiskentelupaikkaa, mutta tuo Luontaiskylpylä vaikuttaa pienuudessaan jopa houkuttelevammalta... Ehkä saan vielä joskus tehdä postauksen tutustumiskäynnistä siellä? ;)

Hämmentää... Voiko mikään olla lamaannuttavampaa, kuin odotusten täyttyminen? Nyt olisi oikeasti aika, the time; nuuhkia niitä tuomia, kirjoittaa kalenteriin sen jäätelöauton saapumisajat, kastua kesäsateessa, pestä hiukset sadevesisaavissa ja toteuttaa kaikki unelmansa! Minä olen kuitenkin niin pöllämystynyt, etten tiedä, mistä aloitta, tai, mitä ees kirjoittaa tänne. Koko alkuviikko on mennyt yrittäessäni tajuta jotain, päätä nollatessa ja pällistellessä.

Kaiken ihmettelyn sivulla saavutus on jo, että olen ehtinyt käymään kirjastossa ja muutaman kerran järvessä, korkannut paljasjalkakauteni ja nuuhkaissut pelargoniaa K Marketin kulmaan nousseella kukkakojulla. Riitäkköön se ja tämä sekalainen artikkeli toistaiseksi... Onhan kesä! Toistaiseksi jätän teidät tunnelmoimaan muutaman valokuvan pariin, suosittelen tutustumaan Anna Gavaldaan, sekä Punnitse&säästän suklaaomenarenkaisiin ja leijuskelen ihanissa unelmakuvissani vielä hetken ennen toteuttamishankkeita! Ei kiirettä...  ;)

Rentoa jatkoa teillekin: Paljon ihmeteltävää, suvisateen ropinaa ja kesäpokkareita!

Tarkennan tuota piirroksen tekstiä: Spring is gone! :)