Nää kuvathan on minun ja kaksoissikoni yhteisestä huoneesta.Ollaan säästytty melko hyvin erimielisyyksiltä meijän huoneen sisustuksen suhteen, koska ollaan molemmat aika saman tyyppisiä, jos ei lasketa niitä aikoja, kun vaivihkaa piilottelin siskoni hamstraamia koriste-esineitä ja pudotin "vahingossa" karmean Napoleon-taulun sängyn alle.En vieläkään tiedä, tykkäsikö siskoni siitä ilmestyksestä oikeasti, vai näyttelikö vaan kiusatakseen, mutta on pakko myöntää, että ittellänikin on ollut tollanen "hamstrausvaihe", jollon keräsin huoneeseeni kaikkee ihkupinkkiä ja imelää silmät valeltu sokerilla tyylistä krääsää.Varmaankin jonkinlaisena vastapainona tälle nykyään yritämme pitää huoneemme mahdollisimman seesteisenä ja yksinkertaisena.Tosin jotain persoonallistakin olis kiva olla, eikä kaikilta pieniltä tilpehöörikiusauksilta voi säästyä...

Huonettamme hallitsee petaamaton, pehmeä sänky, joka pursuilee tyynyjen lisäksi mm: kirjoja, teekuppeja, kyniä, paperia ja koiranpureskeleman pehmosuden, joka tunnetaan nimellä Cole-Andrius.

 

 

Sori, kun toi Diorin kassi tuntuu pyörivän melko monessa kuvassa, mutta se on hyvä lavaste, joka antaa hienon illuusion siitä, että mulla oikeesti ois varaa ostaa kaikki meikkini Diorilta.Todellisuudessa aarteet on mun kummitädin kaverin hylkäämiä yksilöitä, jotka poimin ilomielin huostaan. :)

 

Niin ja tässä on vielä se Cole-Andrius...Raukan vääntynyt ruumis saa sängyn näyttään uhrialttarilta.Jotain dramaattisuutta tännekin.Ainakin on persoonallinen! .

Tässä oli tän kertanen tupatarkastus meijän ja susiparan soppeen. Adios! ;)