En usko ufoihin, karmaan tai mankeliin.Rakkauteen haluan kuitenkin uskoa. Uskonkin, ainakin tostaiseksi. Luullakseni ilmiö on melko yleinen 15- vuotiaiden tyttöjen keskuudessa. Eihän kukaan ole vielä tullut meille sinisilmäisille siloposkille toista väittämäänkään, ei ainakaan kyllin hyvin perustein. Välillä tunnen itseni varsinaiseksi haihattelijaksi. Etenkin kirjojen äärellä. Minulle on melkeimpä yksi hailee voittavatko Panemin kansalaiset, vai Capitol. Peetaa ja Katnissia ei saa erottaa! Ei ole niinkään väliä heiluttaako valkoista lippua lopulta ensin Korotrato, vai nokkoset, kunhan Wauy ja Dharan saavat toisensa! Myönnän olevani välillä kirjojeni parissa, kuin lemmenkipeä vanhapiika... Mutta ainakin kirjojen rakkaustarinoista saa inspistä runoihin! <3

DSCN3308-normal.jpg

Säästö

Villapaitani kyynärpäistä puhki.

Kenkieni kopina asfaltin pintaa.

Tänä aamuna valo tanssi selkääsi pitkin, jätti jalanjäljistään täplikkääksi.

Annoin tuulen suudella kaulani kananlihalle.

Sinulle säästin huulet ja kämmenet, 

kesälle kantapäät ja uimakopin avaimet.

Tänä aamuna suuntasin asemalaiturille, vartin yli kahdeksan vuorolle,

viimeiset askeleet juosten, niskassa valon varpaat.

IMG_1434-normal.jpg

Talveen

Sokeripurkissa posliiniruusut haalistuvat samaa tahtia muistojen kanssa.

Kesäajassa aamu viipyy kauemmin,

verhoaa hetket kultareunuksin

Muistoissa

Hiljaa kuiskasit niskaani: "Pysy täällä kanssani talveen, aina ensilumeen asti".

DSCN3322-normal.jpg

Viimeisessä runossa inspiraationa toimi Väristys- kirja ja siskoni, jonka kanssa kirjoitin aina yhden sanan vuorotellen. :)