Kuvittelin sen riittävän.

Sanani unelmasta, suklaakakku ja kerma.

Aiemmin ajattelin vain unohtaa

päiviä, vuosia, ihmisiä,

että halu ei ole hyväksyttävää.

Halusin juosta maailmaan, elää, suudella Pariisissa, tai ainakin kesäjuhlissa,

matkata ensimmäisellä junalla itään.

IMG_1053-normal.jpg

Varpaasi paljaina omieni vierellä.

Samaan vilttiin kietoutuneina.

Hymysi yhtä paljaana poskiesi kuopissa.

Yläpuolellamme laasti rapisee vanhuuttaan,  puhelee muistojen kieltä, sekoittuu tulevan kaipuuseen.

Haaveilen yhteisestä yöpaidasta ja varhaisista radiolähetyksistä.

Samanlaisista teekupeista joisimme kitkerää raparperimehua.

Ehkä yhdessä voisimme olla se, mistä haaveilimme aamuisin saman viltin alla kuunnellen ajan rapistelua nurkissa.

Ekassa runossa käytin apuna lehdistä laikattuja kauniita sanoja, toisessa siskoani. Kirjoitimme molemmat vuorotellen yhden sanan ja lopputulos oli tämä.