Pakkanen on palannut- ja kiristynyt! Onneksi Aurinko jaksaa kuitenkin vielä roikkua taivaalla, tanssiakin hiukan hallan huurtamissa jääkiteissä! Siristelen silmiäni sen säteille ja olen alkanut kaipailla kukkia. Niitä ilmestyy niin fysiikanvihkooni, kuin käsivarsien ihoon tussitatskoinakin.

On minulla sentään yksi kalpea joulutähti(viime vuotinen raukka sitkuttelee vielä), jota koittaa nuuhkia- ja mandariinit! Niistä jos mistä saa D- vitamiinia, sekä tuoksuvat kädet. Taisin tänä iltapäivänä syödä parhaat, mitä olen koskaan maistanut, Bruno- lajiketta... ;)