IMG_8856-normal.jpg

Viime viikot tuntuvat lipuneen ohi yhtä vaikeina tavoittaa , kuin maasta tänä iltana kohonnut usva... Vaivihkaa arjenharmaat päivät ovat maastoutuneet samansävyisiin kouluaamuihin, istuneet näkymättöminä bussin takapenkille. Semmoisista on liki mahdoton saada kiinni. Ainakaan ote ei ole kauaa pitänyt. 

Tuntuu, kuin vasta äsken olisin istunut Auringon paahtamalla laiturilla, renkaita järvenpintaan piirrellen. Yhtäkkiä sen pintaa viistävätkin kylmä usva ja värikkäät lehdet, eivät minun paljaat varpaani...

Tänä iltana kumminkin olen varsin kiitolinen tuosta ikkunoita vasten läikkyvästä usvasta. Sen sisään, kun on niin helppo piiloutua. Aijon kaivautua oikein syvälle lohdulliseen mustuuteen. Ehkä otan mukaan myös joitain hömppälehtiä, metaphorin maustetun romaanin ja ihanasti rapisevan paperipussin sisällään merileväpähkinöitä ja pehmeitä kookoskuutioita... 

IMG_8869-normal.jpg

Ennen eristäytymistäni lehtien ja ehkä kännykkäni kelmeän valon piiriin oli vielä piirrettävä tuollainen kyltti. Ylistys vikkelään juosseille viikoille ja niille viisaille ihmisille, jotka keksivät pysäyttää ajan- vaikka vaan syyslomaksi...

IMG_8888-normal.jpgIMG_8879-normal.jpg