Ensinnä kirjassa houkutteli sen kaunis, mustavalkoinen kansi ja hiukan tarkemmin katsottuna huomion kiinnitti surumielinen nimi: "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin". Miksei? Mikä oikeastaan sai kyyneleet virtaamaan tummasävyiseen kansikuvaan jähmettyneen nuorukaisen kasvoilla? Sopivan arvoituksellinen lausahdus sai kysymykset nousemaan mieleeni ja kirjastokorttini vinkui...

"Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin" ei oikeastaan ollut kirjan, vaan kokonaisen kolmiosaisen uutuustrilogian nimi. Ensimmäisen kirjan nimi, "Rakkaus" oli vielä yksi koukku lisää kaltaiselleni romantikkohaihattelijalle.

Trilogia on rakkaustarina kahden nuoren miehen, pikkukaupunki Koppomista "homojen luvattuun maahan", Tukholmaan paenneen Rasmuksen ja Jehovantodistaja Benjaminin välillä. Sen lisäksi se on myös kirjailija Jonas Gardellin aikalaiskuvaus 80- luvun Tukholmasta ja kertomus kymmenistä muista AIDsiin, niin sanottuun "homoruttoon" sairastuneista. Itse keskityin ehkä enemmän Benjaminin ja Rasmuksen väliseen suhteeseen, kuin 80- luvun Tukholman tapahtumiin ja siitä seuranneisiin maailmallisiin mullistuksiin, tms... Eivät Gardellin tarinan väliin heittämät pohdinnot, tai vanhat lehtiartikkelit silti ollenkaan tylsistyttäneet. Päinvastoin! Homma meni jopa kiinnostavaksi! Kokonaisuudessaan paitsi kaunis, myös monin paikoin eri raivostuttava lukukokemus. 

P:S: Trilogian kolmatta osaa, "Kuolemaa" täytynee vielä vähän odottaa. Suomennosta toisen kirjan (Sairaus) takakannessa sitä kummiskin lupaillaan jo täksi syksyksi! ;) Ei muuta, kuin Kuolemaa odotellessa ja uutta kirjakiinnostusta katsellessa siis. ;)