Syksy tekee ihmiset säntillisiksi, pistää asiat ja kalenterit järjestykseen, Marttojen säilöntävinkit kiertoon ja minutkin välillä hyseeraamaan tuoksukynttilöiden ja viimojen tieltä keittiönpöydälle roudatun, kahden lajin (Basilikasta ja korianterista on moneen.;) ) yrttiviljelmän parissa... Tuon reippailuvaiheen soisi joka vuosi jatkuvan mahdollisimman pitkään, ennen sen vääjäämätöntä väistymistä kesälomankaipuun ja pimenevien iltojen tieltä.

Mikään ei kumminkaan ole ikuista. Eivät ees hetkellisen syyspuuskan voimalla seuraaville viikoille suunnitellut asukokonaisuudet (Jossain vaiheessa sorrun aina vaihtamaan sävyjen ja leikkausten mukaan suunnitellut asut äidin villatakkiin) tai laukunpohjalle varatut Läkerol- salmiakkipastillit...

Lehdet ruskettuvat (Me emme)... Luumut kypsyvät ja siirtävät värinsä syysmuotiin, kashmirneuleisiin ja dramaattisesti meikatun mallin huulille...

Onneksi pidän kuivien lehtien rahinasta tennareissa. Ja luumun, red velvet caken sekä punarintojen värimaailmasta.

Pidän syksystä. Melankolisella kelillä oman pään sisältö tuntuu valoisammalta. Se on vähän, kuin katselisi lumimyrskyä ikkunan takaa. Minun tuplaruutuinani ja titaanilasinani toimii massiivisin kaulahuivi, jonka saan vintistä kaivettua. Titaani- ikkunoista käyvät myös kaverien halit tai ajoittainen eristäytyminen maailmalta Girls- sarjan ekan tuotantokauden ja voimalausein nimettyjen Muumiteepussien kanssa. Syysinnostusta voi ylläpitää tekemällä niistä muodinmukaisista luumuista kaurapaistoksen tai keittämällä yrttiteeravinnetta (Luin tuon teevinkin jostain, enkä totta puhuen ole vielä omille lelleilleni koklannut)  yrteille...

Mielestäni kuolemaa tekevät puut ja myöhästynyt essee ovat silti kyllin kovia syitä myös sen jättikaulahuivin taakse piiloutumiseen ja kaikkien salmiakkipastillien kerralla vetämiseen. ;)

Muistatteko vielä sen ajan, kun yrtit selvisivät koko yön auki pidettävän ikkunan laudalla? Silloin valo vielä tulvi sisään, kuin kutsuttuna ja siskoni minttu ei ollut kuihtunut? (Alhaalla!)