Elämä on kärsimystä.

Kärsimys johtuu haluamisesta ja elämänjanosta.

Kärsimys lakkaa, kun haluaminen ja janoaminen loppuvat.

Siinä olivat kolme ensimmäistä budhalaisuuden neljästä jalosta totuudesta. Aika masentavaa. Onhan totta, että nykyään ihmisen on vaikea tuntea tyydytystä, sillä yleensä heti, kun olemme onnistuneet taistelemaan tiemme haaveilemamme asian luo, keksimmekin uuden haaveilun kohteen. Onneksi kaikkia haaveitaan ei tarvitse toteuttaa. Onneksi saan silti haaveilla niistä. Sen kunniaksi päätinkin listata tähän postaukseen joitakin monista haaveistani. (siis tietty maailmanrauhan, lentotaidon ja lottovoiton lisäksi) Tunnustaudun pilvilinnojen rakentelijaksi ja taivaanrannan maalariksi! ;)

Toivoisin teleporttia Muumilaaksoon, Keskimaahan, tai Tylypahkaan. (kukapa ei)

Haluan koko elämän kestävän PepsiMax-varaston. (mukana tulisivat titaanihampaat)

Tahdon myös iison huopatakin, tai trenssin, jonka sisään kääriytyä. Näillä keleillä joudun turvautumaan paksuun, punaiseen toppatakkiini, jossa tunnen itseni punaiseksi barbapapaksi... Ja lämpimimmillä keleillä suosimani huopatakki on pettänyt minut. Se on hihoista liian lyhyt ja kerää mukaansa kaiken saastan ja karvan, johon kosken. Olen epätoivoissani yrittänyt siistiä sitä karvanpoistaja-tarraviritelmillä, vaikka serkkuni onkin touhujani katsellessaan todennut, että minun tapauksessani hän luovuttaisi ja sanoisi takkia vain turkiksi... Mutta vilkkuvista ranteista ja karvakerroksesta huolimatta takkia ei jätetä! Ei varsinkaan, jos se on yönsininen.

Tuo paita vain on niin siisti...

Niin...Vaikka sainkin joululahjaksi ihanan metallisen take away kahvikupin, mieleni on alkanut himoita tätä Starbucksin ihanaa, keraamista kuppia... Olen parantumaton. :)