Olkoonkin, että tässä Radiokirpparilta bongatussa yksilössä perhossilkin korvaa polyester, mutta kyllä pyjamapaidassa heiluskelussa oma tunnelmansa on. Ainakin tämä roosanvärinen hienohelma saa valokuvat jotenkin mystisesti hiukan utuisemmiksi ja hennon unen tuoksun leijumaan ympärille vielä iltapäivälläkin...
Hempeisiin tunnelmiin, kun ollaan jo tultu, niin tässä olisi taas kerra runo rakkaudesta tytöltä, jolla ei ole siitä oikeastaan hajuakaan:
Kuulaissa talviöissä ja varhaisissa aamuissa, pikkutunneissa ja rakkauslauluissa
minä näen sinut
rivien väleissä , runokirjoissa, poskiani iltaisin silittelevissä sinisissä varjoissa.
Katseellasi saat kirsikka colan maun kielelleni, perhoset tanssimaan vatsassani.
Hymysi
saa uskomaan Aurinkoon tammikuussa, onneen ja astrologiaan, ventovieraan sanaan
itseeni ja ihmisiin
ihmeisiin, meihin, sekoitukseen chiliä ja suklaata, toisiinsa törmääviin tähtiin
kahteen kohdanneeseen kadulla,
joista toisella vino hymy ja tupakka, toisella sytkäri ja pyörän perässä tyhjä tarakka.
Kommentit