Jotkin asiat osaavat yllättää... Niin, kuin nyt kahvi ja lähisuku.

Tuo lähisuku tarkoittaa tässä keississä perhettä, ja vielä vähän tarkennettuna perheemme naisistoa: Siskoa ja äitiä... Näiden kahden viimekertaisesta tempauksesta olen nyt välipäivien aikana saanut nauttia. Ns "tempaus" on jo aikoja sitten kirpputorilla kuolaamani neule, joka- Kas kummaa- löytyikin jouluaattona lahjapaketistani!

Kiitos! Ette tiedäkkään, kuinka nuo neuloksen pinnalla pomppivat pörröpallurat voivat ilahduttaa, tai, kuinka monta kertaa olinkaan noista nimenomaisista palleroista kirpparikierroksen jälkeen fantasioinut!

IMG_4490.jpg

Ja kahvi! Silläkin on taipumus yllättää usein, hyvin ja huonosti vuoron perään... Toisinaan yllätysvahva, -tai vanha kahvi pitää purskauttaa ulos suusta, toisinaan ensi kertaa uudessa kahvilassa tilaamasi erikoiskahviannos onkin yllätysmakeaa,- tai kallista... 

Eilen pannun pohjalle jäänyt päiväkahvi yllätti sillä hyvällä tavalla. Niin hyvällä, että piti oikein  santsikuppi kaataa. Hörpin  pannunpohjalliset innoissani maitoakaan lämmittämättä, ja päivittelin satsin onnistuneisuutta. 

 "Minkä lahjaksi saatte, se lahjaksi antakaa." Luopuessamme omastamme, saamme kyllä jotain takaisin. Ehkä joskus myöhässä, tai täysin eri muodossa, mutta loppujen lopuksi kumminkin. 

Sananlasku sopii mielestäni loistavasti tähän väliin. Tuo ihana pannullinen oli nimittäin keitetty veljelleni lahjaksi antamastani suklaakahvijauheesta. Olin ostanut tyyriin makukahvin Sokokselta ja olettanut jauheen olevan äklöä mannaa. Yleensä minun ja veikan makumieltymykset eivät kohtaa, joten tuumasin hänen ilahtuvan ylimakeasta aamupaukusta. 

Onnekseni lahja osoittautuikin vain hienoisella aromilla kyllästetyksi, taivaalliselta peruskahvilta, tasaiselta erikoiskahvilta maistuvaksi juomaksi. Niin, ja onneksi emme olekaan veljeni kanssa ihan täysin erilaiset! Hänkin nimittäin tykkää tästä, ja keittää täten pannullisen päivittäin herättyyään- eli juuri sopivasti minun päivällisaikaani...

IMG_4506.jpg

IMG_4504.jpg

IMG_4536.jpg