Lupailin teille viime postauksessa sadekelien ohella jonkinmoista Juhannus - my dayta... Sellaisen siis tulette saamaan: Muutamalla välikommentilla ja läjällä tunnelmakuvia siivitetyn kertomuksen oman keskikesän juhlani kulusta - aamusta iltamyöhään ja yöhön.
Niin, kuin sanoin, aloitamme aamusta. Heräsin puoli yhdeksän maissa ja käynnistin aamuni papaijan, sekä muutaman aurinkotervehdyksen voimin.
Kahvin tuoksun ajaessa porukkaa liikkeelle myös karvaturrimme nousivat nurkistaan. Lorautin omaan kuppiini tilkan soijamaitoa ja vietin hetkosen niitä paijaillen...
Sekä tietysti puhelintani selaillen.
Jo ennen, kuin yöpuku oli ees vaihtunut arkivaatteisiin alkoivat minun ja siskoni jauhopeukalot pyöriä. Juhannuskakun kokaminen käynnistyi ja elikot saivat väistyä pöllyävien jauhojen tieltä.
Mansikkakakun ylijäämistä syntyi myös ruskeitamarenkeja.
Kaakun tultua uunista jätin koristelun systerin huoleksi ja pakenin kävelymatkan päässä tönöttävälle mökillemme.
Siellä odotti mummu uusien hommien kera.
Lopulta tuntien, yhden Pepsi max litran ja satunnaisen napostelun jälkeen koitti aika ottaa aterimet käsiin, lastata lautaselle juhannusherkkuja ja ryömiä johonkin sopivaan soppeen syömään(terassille, nojatuolille, sängylle... Kaikki käy...)! :)
Pöydän antimista ei paljoa kuvattavaa jäänyt.
Aamulla leivotusta kaakustakin vain tämän verran.
Iltapäivä meni hissutellessa, tiskaillessa ja vähän haikaillessa: niitä, jotka eivät tällä kertaa olleet paikalla, lapsuutta ja hellettä. Onneksi tuhjyyden sydämmessä saattoi täyttää syyttelevillä tekstareilla ja vanhan radion rätinällä. Surua myös hukutettiin saunan takana tiskivesiin.
Vähän haikea ja hiljainen, kotoisa, hyvän ruuan ja Pepsi maxin täyteinen juhannusaattomme päättyi perinteisesti kokkoon, puusaunaan ja pyrähdykseen järvessä.
Yöllä soudimme veljeni ja siskoni kanssa kotiin. Valvoin yksin pikkutunneille juoden suklaa - chiliteetä. Ehkä ensi vuonna olen jo jossain muualla, värjöttelemässä festariteltan nurkalla, tai oksentamassa junassa matkalla Berliiniin... Ei sitä tiedä. Rakastan kesäjuhlia oman kotijärven rannalla, rakkailleni leipomista ja mökkimme vanhoja ristikkoikkunoita, kuikan huutoja, lupiineita ja perinteitä. Ne alkavat kuitenkin jo käydä hiukan pieniksi.
Toittavasti teidän juhannuksenne meni hyvin! <3
Kommentit