Piirrän sukat makkaralle, tussaan kartonginkulmaan kukkia. Kookoslastus rapisevat hampaissa, kuin viidakko viimeöisessä unessa. Sormissa paperihaavoja. Ajanpyörä pysähtyneenä liiterin nurkalla.
Kun ennen pimeää kietoo hämärä hetket kätköönsä, kertoo salaisuuksia rastaiden kielillä. Sitten voisi jo harkita, lähteä pyörimään yötä myöten.
Mutta varovasti, ettei puolukat pelästy. On se nähty ennenkin... Kun aika turhan innoissaan yllättää, saattaa varvut jäätyä. Ennen pakkasta pitää Iltiksen lähettää kolmisen ensilumilööppiä. Tarvii olla rapaa ja lehtienraatoja, öljykangastakit valmiiksi katsottuna. Kurkiauroilla aikaa varoittaa.
Kommentit