Olen yksin kotona. Täällä on ihan hulluna hiljaisuutta, ja tiedän, että se pitäisi käyttää opiskeluun, tai muuhun järkevään... Minä kumminkin olen vaan kuvaillut tykkilunta, vaivannut banaanileipätaikinaa ja tiskaillut. Olen selannut vanhoja päivyreitä, ja kuunellut biisejä, joita rakastin viime kesänä. Olen etsiskellyt kesätöitä ja pilatestapahtumia, haaveillut ja muistellut, odottanut:

Aurinkoa, lukiota, Tampereen kivikatuja talvilomalle tallattaviksi, uunin lämpenemistä ja leudompia ilmoja... Mutta nykyhetkessä en juuri ole viipynyt. 

IMG_6457.jpg

IMG_6447.jpg

IMG_6408.jpg

IMG_6414.jpg

IMG_6439.jpg

IMG_6437.jpg

IMG_6376.jpg

IMG_6466.jpg

 

Metsä:

Korkeina 

kuuset kurkottaa.

Jylhä maisema Kuun kohota

kruunuksi horisonttiin, sädekehäksi latvojen ylle, auraksi Maailmankaikkeuden hiuksiin

päivän peiliksi, Auringon varjoksi, himmentämään

minun

kaipuuni, ne valot, jotka Itämeressä ratsastaa risteilijöiden kansilla, Näsinneulan sääennustukset, kirkkaina vilkkuvat rakennukset...

Koska kaikkihan... on tässä, Auringon varjossa.

IMG_6443.jpg

Taisi se talvinen Aurinko syksyn odotuksen jälkeen viimein näyttäytyäkin. Olipa ihanaa ehtiä kerrankin ulos samaan aikaan Aulikin kanssa! Olin jo miltei ehtinyt unohtaa, miltä se näyttikään, Aurinko...

IMG_6445.jpg