Olen yksin kotona. Täällä on ihan hulluna hiljaisuutta, ja tiedän, että se pitäisi käyttää opiskeluun, tai muuhun järkevään... Minä kumminkin olen vaan kuvaillut tykkilunta, vaivannut banaanileipätaikinaa ja tiskaillut. Olen selannut vanhoja päivyreitä, ja kuunellut biisejä, joita rakastin viime kesänä. Olen etsiskellyt kesätöitä ja pilatestapahtumia, haaveillut ja muistellut, odottanut:
Aurinkoa, lukiota, Tampereen kivikatuja talvilomalle tallattaviksi, uunin lämpenemistä ja leudompia ilmoja... Mutta nykyhetkessä en juuri ole viipynyt.
Metsä:
Korkeina
kuuset kurkottaa.
Jylhä maisema Kuun kohota
kruunuksi horisonttiin, sädekehäksi latvojen ylle, auraksi Maailmankaikkeuden hiuksiin
päivän peiliksi, Auringon varjoksi, himmentämään
minun
kaipuuni, ne valot, jotka Itämeressä ratsastaa risteilijöiden kansilla, Näsinneulan sääennustukset, kirkkaina vilkkuvat rakennukset...
Koska kaikkihan... on tässä, Auringon varjossa.
Taisi se talvinen Aurinko syksyn odotuksen jälkeen viimein näyttäytyäkin. Olipa ihanaa ehtiä kerrankin ulos samaan aikaan Aulikin kanssa! Olin jo miltei ehtinyt unohtaa, miltä se näyttikään, Aurinko...
Kommentit