IMG_8793.jpg

IMG_8783.jpg

Hei, ja viiimoista pyhäpäivää!

Vähän haikeaa. Keittiön ovat vallanneet pääsiäisvierailta jääneet tee- ja kahvikuppivuoret, mielen tympeä tietoisuus lähestyvästä huomenesta, ja lattian unen tuoksuiset patjat ja petaukset, joiden keskellä on vaikea pysyä virkeänä... Tekisi mieli venyttää tätä päivää niin pitkään(ja ehkä pitempään), kuin mahdollista, jatkaa vain pääsiäisnougatin syömistä ja katsoa, kuinka kauan Aurinko jaksaisi kiikkua taivaalla yhden tytön tahdonvoiman kannattelemana.

Eihän multa kuitenkaan kysytä mitään. Ei Maailmankaikkeus mun mielipiteestäni piittaa, eikä Aulikkia mun halut pidättele. Pitäisi kai olla jotain muutakin; taitoa, viisautta? Ei auta, kuin sopeutua, hyväksyä totuus ja lakata kiukuttelemasta! Ihan pian nousen tästä, lähden kävelylenkille, pesen kasvot ja pakkaan huomisen koulurepun. Ihan pian...

Antakaa mulle kuitenkin vielä hetki, Maailmankaikkeus, Aika- avaruus ja Aurinko! Ihan vaan sen pituinen tuokio, että ehdin juomaan toisen kupin kahvia. Ottakaa tekin hetki, katselkaa vaikka nämä minun kuvat. Vähän tummanpuhuvia ne ovat ilmentääkseen pääsiäisen, kevään ja uudelleensyntymisen(ja ehkä vähän Messiaan kuoleman kukistamisenkin) juhlan tunnelmia. Kuitenkin, erään tumblr- sitaatin mukaan; Black's not sad, it's poetry! ;) 

Ehkä huomisesta aamustakin vielä löytyy jotakin runollista...

IMG_8882.jpg

IMG_8878.jpg

IMG_8875.jpg

IMG_8870.jpgIMG_8872.jpg

IMG_8880.jpg